sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Who am I?

Hola ! 
Mä olin laittanut nämä kuvat jo tänne valmiiksi luonnoksena, ja mun piti tämä ja yksi toinenkin postaus naputella viime viikolla koulussa, mutta sen lisäksi, että meillä oli ihan tosi paljon koulujuttuja, halusin reenata ja hengata ihmisten kanssa, enkä taistella koneen kanssa. Lähinnä tosin sen hiiriosan, kun mulla oli äitin kannettava mukana ja en todellakaan osaaa käyttää sitä. Oon tätä osa-osalta naputellut muutaman päivän, aina kun oon saanut mileeni seuraavan sanan mistä mä kerron. 

Mä oon nyt viime aikoina joutunut miettimään paljon, kuka mä oikeesti olen? Millainen ihminen mä oon, mistä mä pidän, mistä mä en pidä, mitä mä siedän ja mitä mä en kestä? 
 Osa mun persoonasta kumpuaa vahvasti mun lapsuudesta ja teinivuosista. Mun lapsuus ei aina ollut ihan ruusuilla tanssimistä ja teinivuosistani tein ihan itse maanpäällisen helvetin itselleni ja ihmisille mun ympärillä.
Näinpä mä olen oppinut käytöstapoja, toisten huomioimista ja osaan todellakin arvostaa jokaikistä ihmistä mun ympärillä, paremmin kun aika moni muu.
Muissa ihmisissä mä vihaan itsekeskeisyyttä ja liiallista itsekkyyttä ja päsmärointiä. On ihan kiva tietysti olla vähän itsekäs, kyllähän mäkin olen toisinaan, vaikka useimmin laitan muut ihmiset mun edelle ja valitettavan moni on sen huomannut ja löydän itseni lupaamasta kaikenmoista, vaikka en ehkä oikeasti ehtisi tai jaksaisi. 
Jonkun toisen pillin mukaan tanssiminen ei oo mun juttu. Siinä tulee esille juuri se itsekkyys, mitä mä vihaan. Kun ollenkaan ei oteta toista huomioon ja päsmäröidään vain itse kaikki ja tehdään itsenäisesti kaikki päätökset ja vain määrätään mitä tapahtuu. Ehkä mun sisäinen pieni rebell nousee tässä asiassa, mutta mä oon saanut pienenä huomata aika kovan auktoriteetin, ja oon tietysti halunnut itsekin rakentaa itselleni semmosen.
Opetustilanteissa töissä mulla on tosi hyvät hermot. Mä en ärsyynny juuri mistään, mutta joskus on sanottava napakammin, jotta juurikin se auktoriteetti säilyy ja näin tunneilla on mukavaa ja turvallista olla ja tehdä, sekä minun, että oppilaiden.
Mun ongelmaksi muodustaa se, että en tykkää touistaa itseäni tai neuvoa samasta asiasta montaa kertaa ja näissä tilanteissa helposti äänensävy menee kireämmäksi tai lopetan jonkun, esimerkiksi istunnan virheen korjaamisen, koska en jaksa sanoa samasta asiasta.
Myöskin mun suunnitelmallisuus on tosi huonoa, joten yleensä mä menen pitämään tunnit ja kysyn mitä oppilaat haluaa tehdä ja sovellan, sekä improvisoin. Mä rakastin yläasteella ilmaisutaidon tunteja, lieneeko sama ilmenevän tässäkin asiassa. 
 Mä oon tosi huono myös käyttämään paljoa aikaa johonkin asiaan. Ihan mihin tahansa asiaan, mun mielenkiinto ei riitä ja koitan yhä vaan nopeammin ja nopeammin selviytyä kaikesta ja siirryn seuraavaan asiaan. Ehkä tämä kielii mun keskittymishäiriöstä, joka ilmeni varsinkin yläasteella koulusta pois olemisella ja tunneilla häiriköinnistä, kun en vaan pystynyt olemaan, eikä mua edes kiinnostanut yrittää.
Tämä ilmenee töissä myös hyvin lyhyillä toistoilla per tehtävä. Mä pyrin parin kierroksen jälkeen vaihtamaan tehtävää tai edes muokkaamaan pienilläkin asioilla samaa tehtävää, jotta mun mielenkiinto säilyisi, ja koska mä teen itsekin ratsastaessani samalla periaatteella, on mulle luonnollisinta myös opettaa niin.
 Toisissa ihmisissä mä vihaan valehtelua, lupausten pettämistä. paskanjauhamista, pakollista tarvetta olla paras kaikessa ja sitä, että ei voida myöntää omia virheitään tai väärässä olemista.
Mä en oikeastaan luota ihmisiin lainkaan. Mulla on ympärilläni vain ihmisiä joihin mä luotan, osaan toisissa asioissa ja osaan toisissa, mutta en kehenkään 100%, eli mä en ikinä anna itsestäni kenellekään kaikkea. En jaa mun synkimpiä salaisuuksia, en kerro ketä mä tapaan ja missä, enkä välttämättä edes mitä söin aamupalaksi. Mutta jokaiseen mä luotan jollain tasolla ja jotenkin. En osaa myöskään antaa anteeksi mun luottamuksen pettämistä, sen kun kerran menettää niin eipä sitä enään saa takaisin.
Toinen asia on valehtelu ja paskanjauhanta, jotka menee mun mittapuulla samaan kastiin. Mä en vaan käsitä, miksi jotkut jaksaa nähdä vaivaa ja rakentaa itselleen verkoston valheista ja vaivautuu pysymään kärryillä, mitäs onkaan sanonut ja kenelle ja mistä asiasta. Kuka jaksaisi elää valheessa koko elämäänsä?
Samoin tuo paskanjauhanta. Tunnustan itsekin tekeväni, mutta mä puhun vain asioista joiden tiedän olevan totta, ja jotka oon luultavasti jo pamauttanut kyseiselle henkilölle päin näköä. Mustakin on liikkunut täälä meidän käpylässä niin käsittämättömiä paskamyllyjä, että joskus ihmettelin, miten kukaan voi niitä edes oikeasti uskoa.
 Mä oon siis kasvattanut itselleni aika kovan kuoren ja siitä mä pidän kiinni. Mä koitan parhaani mukaan välttää joutumista tilanteisiin, joissa mä satutan itseäni. Joskus syöksyn päätä pahkaa mitä idioottimaisimpiin tapauksiin ja mua sattuu, mutta joskus mä jopa tykkään siitä ja tykkään ottaa riskin.
Muiden ihmisten satuttaminen henkisesti on ollut mulle joskus tosi helppoa, enkä oo tuntenut siitä minkäänlaista paskaa omatuntoa, tai katunut. En mä kyllä kadu mitään asioita elämästäni, asiat on kuitenkin tehnyt musta tämmösen ihmisen kun mä tällä hetkellä oon. Ehkä osittain siitä syystä, mä nykyään varon sanojani ja tekojani aika paljonkin, ettei ketään sattuisi mun takiani ja mun ansioistani missään tilanteessa.
Myöhästeleminen ja odottaminen on myöskin mun mielestä tosi sietämätöntä. Vihaan odotella ja jonottaa ja odottaa yhtään mitään. Mun pitää saada kaikki nyt heti, ja jos joku aika sovitaan jonkun kanssa, niin siitä pidetään mun mielestä kiinni ja mä en ainakaan yleensä jää odottamaan, vaan jatkan sitten muita hommia tai vaan haistatan paskat. 
Samoin jos johonkin on jonoa, oli se kaupan kassa tai vessajono niin mä jälleen yleensä lähden pois ja koitan toisaalle/palaan myöhemmin. Ehkäpä oon vähän kärsimätön, ja myös opettaessani mä haluan ihmisten reagoivan ja mä haluan myös hevosten reagoivan niin ratsastajan apuihin, maastakäsin taluttajan pyyntöihin ja myös mun äänensävyyn ja äänikomentoihin.
 Oon mä oikeesti joskus myös ihan kiva. Mun luonteessa ja persoonassani on paljon asioita, joita mä haluan fiksata ja parantaa ja kasvaa kokoajan parempaan suuntaan ihmisenä.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi !