perjantai 11. heinäkuuta 2014

Lost in my mind


Rakkaus, sana tuntemattomin
Unelmille maailmani rakensin
Arki harmaa laulun myötä värikkääksi muuttunut
Kun tuuli sateen myötä myrskyksi on suuttunut


Mun piti olla niin hiton onnellinen.
Mulla piti olla elämässäni kaikki kasassa ja toiminnassa.
Mä hymyilen silti. 
Mä hymyilen joka ikinen päivä, joka ikisessä hetkessä.
Mut silti musta tuntuu väärältä hymyillä. 

Vahva sielu, mutta heikko mielikin
Tämän kaiken otan varmoin askelin
Onko aikaa vielä vähän, edes nimeksikään
Saanhan painautua tähän, vaikka synnyin lähtemään


Iltasin mä hukun mun ajatuksiin, mä koitan kaivaa sieltä selville mun fiiliksen.
Jotenkin en saa mistään kiinni, mun tekee vaan mieli hautautua hiljaisuuteen ja pääni sisälle.
Samalla se tuntuu hyvältä ja ihan helvetin pahalta.

 
Kun tämä kaipuu tuntemattomaan
Sai minut liikkeelle sai miehen kulkemaan
Ja niin kuin laiva ilman satamaa
Minä kuljen tuntemattomaan


Voiko tää olla osaamattomuutta olla onnellinen?
Täytyykö mun alitajuntaisesti varoo kiintymästä onneen?
Pitääkö kaikista asioista löytää aina se varjopuoli?
Kaivanko mä esille liiaksi huonot asiat? 
Mä pelkää en, mä pelkää en
Kun kuljen tuntemattomaan
Jään tähän, kun muut jo menneet on
Pään painaa saan taas syliin kohtalon
Mulle lohtua voit antaa, järjen äänen sydämeen
Läpi yön mut aamuun kantaa, jos vain jäädä pelkää et

Ehkä mä teen sitä kaikkee.
Ehkä mä en vaan osaa olla, olla ajattelematta.
Go with the flow.
Olla rento.
Rentoutua. 
Antaa asioiden ja ajan lipua ohi. 
Onko sama, jos liikaa vaaditaan
Sinä tiedät minä synnyin kulkemaan
Joskus reissumieskin kaipaa rakkautta osakseen
Voi onnen vielä löytää syntyäkseen uudelleen
Mä pelkää en, mä pelkää en
Kun kuljen tuntemattomaan


Mutta aika on pelottava. Ehkä mä pelkään edelleen aikaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !