tiistai 25. helmikuuta 2014

bad news

Mun tietokone sanoi ittensä irti, koitan viedä sen vielä huoltoon kerran ja elvyttää sen... Koitan, mutta en tiedä kauanko joka asiassa kestää joten hiljentykäämme täälä blogin puolella hetkeksi. Koitan kuvata ja tehdä paaaaljon postauksia valmiiksi tällä välin!

torstai 20. helmikuuta 2014

Fitspiration

Miten voikaan taas olla hankalaa säätää kuvat samankokosiks? Huoh.

Mun piti lähtee aamuaerobiselle kun heräsin. Tästähän on siis puolitoista tuntia ja edelleen taistelen.. Vihaan aamureenejä, oon niin pirun väsyny ja äkänen ensimmäiset tunnit kun herään etenkin jos sen syö ja juo kahvia. Ja ideana kun ois lähtee tyhjällä mahalla. Turhautuminen.

Näiden kuvien siivittämänä koitan kaivaa lenkkarit kaapista ja pyrähtää liikkeelle. Reipasta päivää kaikille ! 





sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Who am I?

Hola ! 
Mä olin laittanut nämä kuvat jo tänne valmiiksi luonnoksena, ja mun piti tämä ja yksi toinenkin postaus naputella viime viikolla koulussa, mutta sen lisäksi, että meillä oli ihan tosi paljon koulujuttuja, halusin reenata ja hengata ihmisten kanssa, enkä taistella koneen kanssa. Lähinnä tosin sen hiiriosan, kun mulla oli äitin kannettava mukana ja en todellakaan osaaa käyttää sitä. Oon tätä osa-osalta naputellut muutaman päivän, aina kun oon saanut mileeni seuraavan sanan mistä mä kerron. 

Mä oon nyt viime aikoina joutunut miettimään paljon, kuka mä oikeesti olen? Millainen ihminen mä oon, mistä mä pidän, mistä mä en pidä, mitä mä siedän ja mitä mä en kestä? 
 Osa mun persoonasta kumpuaa vahvasti mun lapsuudesta ja teinivuosista. Mun lapsuus ei aina ollut ihan ruusuilla tanssimistä ja teinivuosistani tein ihan itse maanpäällisen helvetin itselleni ja ihmisille mun ympärillä.
Näinpä mä olen oppinut käytöstapoja, toisten huomioimista ja osaan todellakin arvostaa jokaikistä ihmistä mun ympärillä, paremmin kun aika moni muu.
Muissa ihmisissä mä vihaan itsekeskeisyyttä ja liiallista itsekkyyttä ja päsmärointiä. On ihan kiva tietysti olla vähän itsekäs, kyllähän mäkin olen toisinaan, vaikka useimmin laitan muut ihmiset mun edelle ja valitettavan moni on sen huomannut ja löydän itseni lupaamasta kaikenmoista, vaikka en ehkä oikeasti ehtisi tai jaksaisi. 
Jonkun toisen pillin mukaan tanssiminen ei oo mun juttu. Siinä tulee esille juuri se itsekkyys, mitä mä vihaan. Kun ollenkaan ei oteta toista huomioon ja päsmäröidään vain itse kaikki ja tehdään itsenäisesti kaikki päätökset ja vain määrätään mitä tapahtuu. Ehkä mun sisäinen pieni rebell nousee tässä asiassa, mutta mä oon saanut pienenä huomata aika kovan auktoriteetin, ja oon tietysti halunnut itsekin rakentaa itselleni semmosen.
Opetustilanteissa töissä mulla on tosi hyvät hermot. Mä en ärsyynny juuri mistään, mutta joskus on sanottava napakammin, jotta juurikin se auktoriteetti säilyy ja näin tunneilla on mukavaa ja turvallista olla ja tehdä, sekä minun, että oppilaiden.
Mun ongelmaksi muodustaa se, että en tykkää touistaa itseäni tai neuvoa samasta asiasta montaa kertaa ja näissä tilanteissa helposti äänensävy menee kireämmäksi tai lopetan jonkun, esimerkiksi istunnan virheen korjaamisen, koska en jaksa sanoa samasta asiasta.
Myöskin mun suunnitelmallisuus on tosi huonoa, joten yleensä mä menen pitämään tunnit ja kysyn mitä oppilaat haluaa tehdä ja sovellan, sekä improvisoin. Mä rakastin yläasteella ilmaisutaidon tunteja, lieneeko sama ilmenevän tässäkin asiassa. 
 Mä oon tosi huono myös käyttämään paljoa aikaa johonkin asiaan. Ihan mihin tahansa asiaan, mun mielenkiinto ei riitä ja koitan yhä vaan nopeammin ja nopeammin selviytyä kaikesta ja siirryn seuraavaan asiaan. Ehkä tämä kielii mun keskittymishäiriöstä, joka ilmeni varsinkin yläasteella koulusta pois olemisella ja tunneilla häiriköinnistä, kun en vaan pystynyt olemaan, eikä mua edes kiinnostanut yrittää.
Tämä ilmenee töissä myös hyvin lyhyillä toistoilla per tehtävä. Mä pyrin parin kierroksen jälkeen vaihtamaan tehtävää tai edes muokkaamaan pienilläkin asioilla samaa tehtävää, jotta mun mielenkiinto säilyisi, ja koska mä teen itsekin ratsastaessani samalla periaatteella, on mulle luonnollisinta myös opettaa niin.
 Toisissa ihmisissä mä vihaan valehtelua, lupausten pettämistä. paskanjauhamista, pakollista tarvetta olla paras kaikessa ja sitä, että ei voida myöntää omia virheitään tai väärässä olemista.
Mä en oikeastaan luota ihmisiin lainkaan. Mulla on ympärilläni vain ihmisiä joihin mä luotan, osaan toisissa asioissa ja osaan toisissa, mutta en kehenkään 100%, eli mä en ikinä anna itsestäni kenellekään kaikkea. En jaa mun synkimpiä salaisuuksia, en kerro ketä mä tapaan ja missä, enkä välttämättä edes mitä söin aamupalaksi. Mutta jokaiseen mä luotan jollain tasolla ja jotenkin. En osaa myöskään antaa anteeksi mun luottamuksen pettämistä, sen kun kerran menettää niin eipä sitä enään saa takaisin.
Toinen asia on valehtelu ja paskanjauhanta, jotka menee mun mittapuulla samaan kastiin. Mä en vaan käsitä, miksi jotkut jaksaa nähdä vaivaa ja rakentaa itselleen verkoston valheista ja vaivautuu pysymään kärryillä, mitäs onkaan sanonut ja kenelle ja mistä asiasta. Kuka jaksaisi elää valheessa koko elämäänsä?
Samoin tuo paskanjauhanta. Tunnustan itsekin tekeväni, mutta mä puhun vain asioista joiden tiedän olevan totta, ja jotka oon luultavasti jo pamauttanut kyseiselle henkilölle päin näköä. Mustakin on liikkunut täälä meidän käpylässä niin käsittämättömiä paskamyllyjä, että joskus ihmettelin, miten kukaan voi niitä edes oikeasti uskoa.
 Mä oon siis kasvattanut itselleni aika kovan kuoren ja siitä mä pidän kiinni. Mä koitan parhaani mukaan välttää joutumista tilanteisiin, joissa mä satutan itseäni. Joskus syöksyn päätä pahkaa mitä idioottimaisimpiin tapauksiin ja mua sattuu, mutta joskus mä jopa tykkään siitä ja tykkään ottaa riskin.
Muiden ihmisten satuttaminen henkisesti on ollut mulle joskus tosi helppoa, enkä oo tuntenut siitä minkäänlaista paskaa omatuntoa, tai katunut. En mä kyllä kadu mitään asioita elämästäni, asiat on kuitenkin tehnyt musta tämmösen ihmisen kun mä tällä hetkellä oon. Ehkä osittain siitä syystä, mä nykyään varon sanojani ja tekojani aika paljonkin, ettei ketään sattuisi mun takiani ja mun ansioistani missään tilanteessa.
Myöhästeleminen ja odottaminen on myöskin mun mielestä tosi sietämätöntä. Vihaan odotella ja jonottaa ja odottaa yhtään mitään. Mun pitää saada kaikki nyt heti, ja jos joku aika sovitaan jonkun kanssa, niin siitä pidetään mun mielestä kiinni ja mä en ainakaan yleensä jää odottamaan, vaan jatkan sitten muita hommia tai vaan haistatan paskat. 
Samoin jos johonkin on jonoa, oli se kaupan kassa tai vessajono niin mä jälleen yleensä lähden pois ja koitan toisaalle/palaan myöhemmin. Ehkäpä oon vähän kärsimätön, ja myös opettaessani mä haluan ihmisten reagoivan ja mä haluan myös hevosten reagoivan niin ratsastajan apuihin, maastakäsin taluttajan pyyntöihin ja myös mun äänensävyyn ja äänikomentoihin.
 Oon mä oikeesti joskus myös ihan kiva. Mun luonteessa ja persoonassani on paljon asioita, joita mä haluan fiksata ja parantaa ja kasvaa kokoajan parempaan suuntaan ihmisenä.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Torstain estereenejä

Moikkamoi ! 
Supersurkea videonmuokkaaja täälä terve.. Phuuh miten voi olla hankalaa, videonkäsittely ohjelmalla en saanut mitään aikaan, koska en vaan osaa ja youtuben supermuokkaimella sai vaan ODOTELLA useaan kertaan, mutta tässäpä nämä nyt olisivat. 
 Meillä on maneesissa niin haastava valaistus ja välimatkat, että en viitsi edes koittaa äidilleni (joka on yhtä lahjakas tekniikan kanssa kun minä) selostaa mitä asioita säätää, että saisi hyviä kuvia niin kaikki materiaali on videoina ja kuvattu siis omenalla, mutta mutterista laatua vaan lisää ! :) 

Normaalisti me siis verrytellään jo ennen valmennuksen alkua, mutta nyt kun kenttä ei ole ollut kunnossa kelien takia, niin ollaan verkattu ihan hallissa edellisen tunnin päätyttyä. Mun verkat noudattaa aina samaa kaavaa - käynnissä ja ravissa avut läpi, laukassa ensin hillitysti kevyessä istunnassa, sitten työstän laukassa avut läpi ja lopuksi yleensä otan muutaman reippaamman spurtin.


Torstaina me harjoiteltiin kahdella suhteutetulla välillä laukan säätelyä, eli molemmat välit oli 11m ja toiseen väliin piti tehdä 3 laukkaa ja toiseen 4 laukkaa. Ravissa tehtiin vasempaan kierrokseen ensin niin, että ensimmäiseen väliin mahdollisimman monta askelta, ja toiseen väliin mahdollisimman vähän. Meidän paras kierros oli 10 ja 6 askelta. 
Oikeaan kierrokseen tehtiin toisinpäin, alla siitä video ja paras askeltulos (6 ja 9), mutta jäin ottaan liikaa kädellä ja tahti rikkoutui, joten suoritus ei ole siisti. 

                                            

Laukassa meidän piti tulla esteillä, mutta koska tehtävä oli hankala, jätettiin esteet nostamatta ja keskityttiin rauhassa puomeilla. Tehtiin samanlailla, vasemmalle ensin 4 ja sitten 3 laukka-askelta ja oikealle toisinpäin. 
Vasen kierros on ponille selvästi huonompi, laukkaa koottaessa se jää nelitahtiseksi tosi helposti, eli tehtävä oli meille erittäin kehittävä.


Lopuksi loppuverkkailua, meillä ei oo tällä hetkellä peilejä maneesissa, minkä näkee kyllä istunnasta samantien, siksipä pyydän aina välillä jonkun kuvaamaan ns.istuntakameraa ja se saa nyt toimia ravivideona, koska ponilla on aika kiva liike hyppäämisen jälkeen.

Semmoinen valmennus, mun mielestä oli tosi kiva ja hyödyllinen ja sopivan haastava. Hevonen tuntui aika kivalta ja reagoi hyvin siihen, mitä pyysin.

Mä palaan tästä olympialaisten pariin, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ! :)

torstai 6. helmikuuta 2014

Jogurtti-Hedelmä-Rahka-sotkua

Moikkamoi ! Apua mikä kiire taas kokoajan ja millään ei hellitä.. Mulla jää tosi paljon kaikkia kivoja postauksia rästiin ja roikkumaan kun ei vaan ole aikaa tehdä tai kuvata, mutta jokospa tämä tästä ja saisin taas pyöräytettyä pyöriä pyörimään myös uusien asioiden toivossa !

Mä oon tän viikon pitänyt ikäänkuin "paastoa" tai "dieettiä" tai millä sanalla nyt kukin tykkää ilmaista. Oon siis syönyt vaan hedelmiä, jogurtteja ja rahkoja. Mun piti ensin olla vielä pidempään, mutta tavote saavutettu niin en ymmärrä miksi olisin jatkanut. 


Mä olin siis vaan ihan totaalisen turvoksissa parinkin kuukauden erittäin huonoista syömisistä, olemattomista urheiluista ja viinan määristä ja näinpä päätin helmikuun kunniaksi vähän puhdistaa kehoani ja poistaa ylimääräisen turvotuksen ja pallo-olon, jotta olisi taas kivampi olla ja tehdä. Kaikki rippeetkin turvotuksesta on mennyttä, mun olo on tosi kevyt ja aineenvaihdunta lähti toimimaan ihan uudella tavalla.


Miinuspuolina tietysti kokoaikainen väsymys ja jo tunnin kuluttua syömisestä iskenyt järkyttävä nälkä... Ainakin mä olin kokoajan nälkäinen. Ei juuri jaksanut tehdä mitään, juuri ja juuri puoli tuntia ratsastaa. Keskiviikkoaamuna lisäsin 1dl müsliä, koska menin yksin aamuvuoroon ja olisin varmaan kuollu sinne ilman minkäänlaista lisäravintoa. Tämä muutama päivä nyt vielä meni, mutta en mä osaisi kuvitella pidempään olevani noin vähällä ruualla ja energiapitoisuudella.


Mitä mulla sitten jäi tästä käteen? No mä aion ehdottomasti jatkaa 3 tunnin välein syömistä, koska se tuntu aika luonnolliselta ja sitä tahtia oon ennenkin syönyt. Jätän myös hedelmät ja jogurtit entistä vahvemmin mun ruokavalioon ja ehkä päärynän kaveriksi uhkarohkeilen ja kokeilen jotain toistakin uutta hedelmää ja ehdottomasti aion hankkia sen blenderin! Myös vettä opiskelin juomaan ja luulen jatkavani senkin suhteen harjoituksia.


Yleisfiilikseltään siis ihan kiva kokeilu, mutta kyllä tänä aamuna ruisleipä maistui taivaalliselta ja sai tämänkin yyberväsyneen metsäröllin ylös sängystä. Alla olevassa kuvassa fiilikset eiliseltä kun alkoi huumori loppumetreillä loppumaan..

maanantai 3. helmikuuta 2014

Mikael Gabriel @ Semafori

PAHOITTELEN PUHELINLAATUPOSTAUSTA, jos et kestä niin älä tsiigaa. ;)
ps. Mua ahdistaa kun noi on aina vaan erikokosia noi kuvat, vaikka miten aina muokkaan ne samankokosiks. ._.

Lauantaina me otettiin siis again suunnaksi Tampereen Semafori, jossa esiintyi Mikael Gabriel. Mähän siis en oikeesti kyseistä poitsua kuuntele, paitsi ehkä sä olit oikees, älä jätä mua ja nyt toi kipua vähän soveltuu mun korville, mutta onhan se nyt söpö. 
Saatiin siis vaan idis, että mennään kun nähtiin mainos ja niinhän me nyt mentiin, ja pitää kyllä sanoo että mulla oli kamalan kivaa siltikin. 

video


Paita Seppälä / Vyö Leatherheaven / Farkut JC


Iltahan nyt ei muista poikennu mitenkään muuten, paitsi että krebattiin Miklun tahtiin, eikä vain DJn.


ihkumiklu<3
 Ilta päättyi ystävän luokse punkkaamaan, koska koti oli kaukana ja en enään koskaan, ikinä kävele hedarissa keskustassa... Vanhukset vaihto tyyliin puolta kadulla ja keski-ikäset katteli meitä suht säälivästi ja nuoret ehkä samaistu, mutta oivoi. Käytin tosin bussia ekaa kertaa vuosiin Tampereella ja oli aika hassua, tuli vähän teinivuodet mieleen.